Neljä vuosisataa opillista sivistystä Vaasassa

Kuvituskuva: Triviaalikoulu myöhemmässä muodossaan
(Aug. Lasselin piirroksen mukaan.
Vaasa vanha ja uusi kaupunki) 

Neljä vuosisataa opillista sivistystä Vaasassa

ILKKA VIRTANEN

Vaasa-suvun kuninkaat Kustaa Vaasa ja Kustaa II Adolf loivat perustan Ruotsin nousulle eurooppalaiseksi suurvallaksi 1600-luvulla. Kustaa Vaasa (kuninkaana 1523 – 1560) keskittyi erityisesti valtakunnan sisäisiin asioihin luomalla perustan kansallisvaltion syntymiselle. Kustaa II Adolf (kuninkaana 1611 – 1632) puolestaan tunnetaan valloittajakuninkaana ja yhtenä historian suurimmista sotapäälliköistä. Hänen aikanaan Ruotsin alue kasvoi kattamaan Pohjoismaiden lisäksi laajat alueet Baltiasta ja Saksan pohjoisosista.

Kustaa Vaasa vakautti heikossa tilassa olleen valtakunnan talouden. Tärkeänä osana tässä oli kuninkaan toteuttama uskonpuhdistus. Katolinen kirkko menetti operaatiossa omaisuutensa ja tilalle perustettu protestanttinen Ruotsin kirkko velvoitettiin maksamaan valtiolle veroa kymmenyksinä. Myös valtakunnan asukkaiden verotusta tehostettiin. Kaupunkien kehitys voimistui, kun ne saivat yksinoikeuden ulkomaankauppaan. Kuninkaan asema vahvistui, kun kuninkuudesta tuli perinnöllinen. Suomesta tuli virallinen osa Ruotsia.

Kustaa II Adolfin tullessa Kaarle IX:nnen jälkeen kuninkaaksi Ruotsi oli sodassa Venäjää, Puolaa ja Tanskaa vastaan. Kaikkien kanssa päädyttiin rauhaan ja kuningas oli sen jälkeen valmis osallistumaan myös 30-vuotiseen sotaan. Breitenfeldissä saavutettiin 1631 merkittävä voitto ja myös Lützenin taistelu 1632 oli menestyksellinen kuninkaan taistelussa menehtymiseen asti. Ruotsalaisjoukot vetäytyivät taisteluista kuninkaansa menetettyään ja Ruotsi luopui osasta Saksalta valtaamistaan alueista.

Sotapäällikkömaineensa ohella Kustaa II Adolfilla oli huomattavia ansioita myös valtakunnan hallinnon ja kulttuurin kehittämisessä. Hänen hallitsijakaudellaan Ruotsissa säädettiin uusi valtiopäiväjärjestys vuonna 1617. Sen mukaan säätyvaltiopäivät kutsuttiin koolle joka vuosi, tarvittaessa useamminkin. Hän pani alulle uuden hallitusmuodon valmistelun, joka kuitenkin tuli voimaan vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1634. Myös oikeuslaitosta uudistettiin, ja hänen hallitsijakaudellaan perustettiin hovioikeudet, ensin Svean hovioikeus Tukholmaan vuonna 1614, sitten Turun hovioikeus 1623 ja Tarton hovioikeus 1629. Koulutus sai kuninkaalta myös merkittävän huomioon. Kymnaaseja perustettiin ja yliopistolaitosta vahvistettiin. Tukholman yliopistoa laajennettiin ja uudistettiin, Tarttoon perustettiin uusi yliopisto 1632 ja vaikka Kustaa II Aadolfin tytär Kristiina 14-vuotiaana kuningattarena oli virallisesti Turun yliopiston perustaja, niin esityö tätä varten tehtiin jo Kustaa II Adolfin aikana: Turkuun perustettiin kymnaasi 1630, mikä sitten 10 vuotta myöhemmin korotettiin yliopistoksi. Ja saipa nuori Vaasan kaupunkikin ensimmäisen tuntuman valtioavusteiseen koulutukseen, kun kaupunkiin tuli kuninkaan päätöksellä perustaa pedagogio lasten alkeiskoulutukseen.

Pedagogio

Pohjanmaan museon luojalta Karl Hedmanilta on mielenkiintoinen artikkeli aikakauslehdessä Veckans Krönika N:o 42, 2-XII-1922, (Wasanummer) Vaasan koululaitoksen synnystä. Kuten edellä jo kävi ilmi, asialla oli itse kuningas Kustaa II Adolf. Päätöksessään 6.4.1624 kuningas toteaa: ”Wi hafva på deras (vasabornas – kirjoittajan huomautus) begäran tillåtit dem i sin stad upprätta en barnskola och nådigt dem efterlåtit till rektors uppehälle den allmosa, som utfaller uti Mussar socken, som staden uti belägen är.”

Näin tuli perustetuksi Pohjanmaan neljäs pedagogio. Muita pohjalaispedagogioita olivat mm. Uudenkaarlepyyn ja Kristiinankaupungin pedagogiot. Kuninkaan päätöksestä ja määrärahasta huolimatta opetustoiminta ei Vaasassa heti käynnistynyt. Syynä oli vaikeus löytää sekä opettajia että tarvittavaa paikallista lisärahoitusta. Kaupungin asukkaiden taholta ehti jo vuonna 1640 lähteä vetoomus kuningatar Kristiinalle opetuksen käynnistämiseksi. Piispa Isak Rothovius määräsikin 1641 yliopiston opiskelijan tähän tehtävään. Ylioppilas Elias Hemnius viihtyi opettajana vain vuoden. Syynä oli palkkauksen niukkuus. Seuraava opettaja saatiin vasta 1645, minkä jälkeen opetustoiminta lopulta vakiintui. Ongelmana oli vielä tällöinkin oman koulurakennuksen puuttuminen. Koulutupana käytettiin pitkään opettajan (koulumestarin) asuntoa. Valtiovallan painostuksen jälkeen pedagogion rakentaminen pääsi alkuun 1655 ja koulu valmistui 1662.

Koko maassa pedagogioita oli 1600-luvun loppupuolella 21. Oppisisällöt olivat pääosin luku- ja kirjoitusharjoituksia. Pedagogiot voivat olla joko yksi- tai kaksiluokkaisia. Vaasan pedagogio oli ilmeisesti yksiluokkainen, luokan kesto oli kaksi vuotta. Se jatkoi toimintaansa itsenäisenä alkeiskouluna 11.6.1683 asti, jolloin se sulautettiin osaksi Uudestakaarlepyystä Kaarle XI:nnen määräyksellä Vaasaan siirrettyä triviaalikoulua, sen ala-asteeksi.

Triviaalikoulu

Triviaalikoulujen toiminta alkoi 1640-luvulla. Kustaa II Adolf oli ehtinyt käynnistää tämän koulujärjestelmän uudistuksen, virallisesti se saatettiin voimaan kuningatar Kristiinan toimesta 1649. Alimpana asteena oli edellä käsitelty lastenkoulu pedagogio. Seuraava aste oli triviaalikoulu ja ylimpänä neliluokkainen kymnaasi, jossa luokan kestoaika oli kolme vuotta.

Vaasaan siirretty Uudenkaarlepyyn triviaalikoulu oli perustettu ensimmäisten joukossa 1640, samoihin aikoihin Turun, Porin ja Helsingin koulujen kanssa. Vaasassa koulu joutui aluksi toimimaan väliaikaistiloissa, mm. kaksi vuosikymmentä aikaisemmin valmistuneessa pedagogiorakennuksessa. Vaikka uuden koulutalon suunnittelu aloitettiin heti siirron tapahduttua, niin erilaisten viivästysten jälkeen rakennus oli lopullisesti käyttövalmis vasta 1691.

Triviaalikouluja oli maassa kaikkiaan 8. Koulu oli neliluokkainen, jokainen luokka oli kahden vuoden pituinen. Opetusohjelmaan kuuluivat latinan ja kreikan kielet, uskonto, historia ja logiikka. Opetuskielenä oli ruotsi. Koulunkäynti oli nykyiseen verrattuna suorastaan rankkaa. Koulupäivän pituus oli aamuviidestä iltaseitsemääntoista, päivän aikana kaksi tunnin taukoa. Lomaa kuukausi kesällä ja kuukausi talvella.

Koulujärjestelmä oli koulutyyppien suhteen rinnakkainen, joten opiskelijat valitsivat jonkin vaihtoehdoista pedagogio, triviaalikoulu tai kymnaasi. Kymnaaseja oli Turun koulun yliopistoksi korottamisen jälkeen vain yksi, Viipurissa. Triviaalikoulu ei kymnaasin tapaan taannut virallisesti mahdollisuutta yliopisto-opintoihin, mutta käytännössä kuitenkin näin oli. Esimerkiksi Vaasan triviaalikoulun oppimäärän suorittanut J.L. Runeberg pääsi jatkamaan opintojaan Turun yliopistossa.

Kristiina-kuningattaren koulujärjestelmä oli voimassa vuoteen 1844 asti. Silloin loppui myös triviaalikoulujen toiminta. Tilalle tulivat kymnaasit (nimettiin myöhemmät lyseoiksi) ja vähän myöhemmin kansakoulut. Vaasan triviaalikoulu sai uudistuksessa nimen Wasa klassiska gymnasium. Kymnaasiopintojen kestoaika oli triviaalikoulun tapaan 8 vuotta. Tämä järjestelmä oli tietyin muutoksin voimassa aina peruskoulun ja sen jälkeisen toisen asteen koulutuksen tuloon asti.

Lukiot ja kansakoulut

Kymnaasit / lukiot

Vaasan palo 1852 vaikeutti kymnaasin toimintaa merkittävästi. Toiminta siirrettiin yläluokkien osalta Pietarsaareen vuoteen 1863 asti ja alaluokat olivat Uudessakaarlepyyssä vuoteen 1856 saakka. Koulun palattua nyt uuden sijainnin saaneeseen Vaasaan kymnaasi sai 1870 nimekseen Wasa svenska klassiska lyceum. Hedmanin kirjoittaessa vuoden 1922 artikkelinsa elettiin siis jo lyseoaikaa. Hän aloitti kirjoituksensa toteamuksella, että kahden vuoden kuluttua (1924) lyseo voi viettää olemassaolonsa 300-vuotisjuhlaa. Ajanlaskussa olivat tällöin mukana kaikki kouluun liittyvät esivaiheet: pedagogio, triviaalikoulu, kymnaasi ja lyseo. Laskutapa on yleinen mm.  Puolustusvoimissa joukko-osastojen ”perinneikää” määritettäessä. Ikämääritys pätee nytkin, jos se lasketaan Kustaa II Aadolfin perustamispäätöksestä 1624. Kyseenalaiseksi sen tekee kuitenkin tosiasia, että säännöllinen opetustoiminta saatiin aikaan vasta kaksi vuosikymmentä myöhemmin.

Vaasan pedagogio ja triviaalikoulu olivat ruotsinkielisiä poikakouluja. Triviaalikoulun seuraajat kymnaasi ja lyseo samoin. Ruotsinkieliset tytöt saivat oman koulunsa, kun Wasa Fruntimmersskola perustetiin 1857. Koulu toimi myöhemmin vuosina 1919 – 1950 nimellä Vasa Svenska Flickskola ja siitä eteenpäin peruskoulu-uudistukseen 1974 asti nimellä Vasa Svenska Flicklyceum.

Suomenkielinen lyseotason opetus käynnistyi, kun Vaasaan saatiin Etelä-Pohjanmaan ensimmäisenä suomenkielisenä oppikouluna pojille tarkoitettu Vaasan (Reaali)lyseo 1884. Koulu alkoi neliluokkaisen alakouluna (triviaalikoulun ala-asteen peruja?), mutta vakiintui pian tavanomaiseksi 8-luokkaiseksi lyseoksi. Tytöt saivat koulun hieman myöhemmin, kun Vaasan Suomenkielinen Tyttökoulu aloitti toimintansa 1891. Koulu aloitti viisiluokkaisena oppikouluna, mutta jatkoi vuodesta 1904 alkaen täysimittaisena Vaasan Suomalaisena Tyttökouluna ja vuodesta 1950 Vaasan Tyttölyseona.

Kansakoulut

Vuoden 1844 koulu-uudistukseen asti yleissivistävä kouluopetus oli perustunut pedagogioihin ja triviaalikouluihin. Niiden tilalle uudistuksessa tulivat kansakoulut (nykyvastineena lähinnä peruskoulun ala-aste) ja kymnaasit/lyseot (nykyisin peruskoulun yläaste ja lukio). Edellä on tarkasteltu lyhyesti jälkimmäistä Vaasan osalta. Entistä laajemmalle kansanosalle tarjolla oleva koulutusmahdollisuus toteutui, kun 1866 annettiin asetus, joka velvoitti kaupunkiseurakunnat perustamaan kansakouluja. Uusien koulujen tarkoituksena oli tarjota opetusta kaikille 8-14 -vuotiaille lapsille, ”jotka eivät kotonansa tahi muissa kouluissa saa samanvertaista tahi laveampaa opetusta”.

Vaasassa ryhdyttiin toimeen aiempien koulumuotojen käynnintämistä ripeämmin. Syksyllä 1869 kaupungissa aloitti toimintansa kolme kansakoulua: pojille ja tytöille yhteiset alemmat kansakoulut keskustassa ja Palosaarella sekä tytöille tarkoitettu ylempi kansakoulu keskustassa. Pojat saivat ylemmän kansakoulun vuotta myöhemmin. Kaikki nämä koulut olivat ruotsinkielisiä. Suomenkielinen kansakouluopetus saatiin käyntiin 1877. Koulut toimivat aluksi väliaikaistiloissa. Vuonna 1891 noustiin aivan uudelle tasolle, kun varta vasten koulukäyttöön suunniteltu moderni koulurakennus valmistui Raastuvankatu 31:een. Koulussa oli 16 luokkahuonetta, piirustus- ja veistosalit sekä komea juhlasali. Koulussa oli luokat sekä suomen- että ruotsinkielisille oppilaille. Varustus oli sen ajan asukkaille peräti ihmeellinen: koulussa oli sähkövalaistus ja keskuslämmitys. Koulun vihkiäistilaisuus oli juhlava, mm. Sakari Topelius laati tilaisuuden kunniaksi runon.

Olen edellä tarkastellut tiivistetysti lähinnä yleissivistävää koulusta ennen Suomen itsenäistymistä (mm. oppivelvollisuus tuli vasta 1920-luvulla). Yliopistokoulutusta – ensin Euroopassa ja myöhemmin myös Suomessa – ei ole käsitelty. Ei myöskään ylhäisön ja muun sivistyneistön laajaa kotiopettajakoulutusta. Nykyistä voimakkaasti kehittynyttä ammatillista koulutusta edeltäneen kisällijärjestelmän käsittely ei niin ikään ole mukana.

Kulloisestakin koulutusjärjestelmästä riippumatta koulutus on aina ollut hyvä investointi. Se on aina ollut myös varmin – usein ainoa – tapa edetä elämässä menestyksellisesti oman perheen yhteiskuntaluokasta ja varallisuustasosta riippumatta. Oma elämänkokemukseni vahvistaa asian.

  

...

Tekstin kirjoittaja Ilkka Virtanen väitteli filosofian tohtoriksi Turun yliopistosta vuonna 1977. Hän työskenteli Vaasan yliopistossa talousmatematiikan professorina 1981 - 2008. Hän toimi yliopiston vararehtorina1984 - 1987 ja rehtorina 1987–1994 ja dekaanina 1998–2007. Virtasen tutkimusaloja ovat olleet operaatiotutkimus, matematiikan ja tilastotieteen taloustieteelliset sovellukset, tulevaisuudentutkimus, luotettavuusteoria ja jakaumateoria. Hän on julkaissut yli 100 tieteellistä tutkimusta. (lähteet: IV ja Wikipedia)

...

Tähän loppuun laitan vielä Ilkan fb-sivulta lainauksen, "lisäbonuksena" ylläolevaan yleissivistävän koulutuksen historiikkiin. Opillisen sivistyksen vahvasta eteenpäinmenosta Vaasassa todistaa myös tämä: Vaasan Kauppakorkeakoulu sai perustamisluvan vuonna 1966 ja toiminta alkoi vuonna 1968.
 

IV : "Yksi merkkitapahtuma Vaasan historiassa: Vaasan Kauppakorkeakoulun avajaisjuhlallisuudet Kaupungintalon juhlasalissa 20.9.1968. (Vaasan yliopiston arkistokuva)

Eturivissä muiden yliopistojen ja korkeakoulujen kanslerit ja rehtorit. Nämä on sijoitettu edustamiensa laitosten mukaiseen ikäjärjestykseen. Oikealla aikaisemmista kahden nuorimman, Oulun yliopiston (1958) ja Turun Kauppakorkeakoulun (1950) rehtorit Markku Mannerkoski ja Veikko Halme. Olin aloittanut yliopistourani kyseisen vuoden tammikuussa Turun Kauppakorkeakoulussa.

Vaasan Kauppakorkeakoulu oli saanut perustamisluvan yksityiseksi korkeakouluksi 1966 ja toiminta alkoi 1968. Vuonna 1966 perustettiin myös kolme valtionkorkeakoulua: Joensuun ja Kuopion korkeakoulut sekä Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu (työpaikkani 1978–1981). Itä-Suomessa korkeakoulujen toiminnan käynnistyminen kesti hieman kauemmin kuin Vaasassa: aloitus Joensuussa ja Lappeenrannassa 1969, Kuopiossa 1972 (lääketiede vaati aikansa)."

...

Tangon tahdissa

 Heidi Köngäs, Tango Frisk. Otava, 2024.

Teksti ja kuva: Ansku 

Merenkurkku

Jalka osuu jäähän, potkaisee eteenpäin, toinen jalka taiteilee jalaksen päällä, kun potkukellkka liukuu pitkin kovaa, röpöliäistä jäätä. Pakkasta on parikymmentä astetta., viima liikuttaa lumihyhmää pitkin Merenkurkun jäistä pintaa. Pitkä nuori mies etenee jäätä pitkin, luistavin potkuin kohti Valassaarta. Hän lähti liikkeelle Ruotsin puolelta jo ennen kuin talviaamu edes valkeni ja hän aikoo jatkaa niin pitkälle kuin suinkin näkee.

Näin alkaa Heidi Köngäksen Tango Frisk, joka on avioliittokuvaus Pohjanmaalta. Jalmar Frisk on komea ruotsalaismies, joka saa töitä setänsä tehtaan konttorista Vedenojalta. Tansseissa Jalmar kohtaa nuoren saarijärveläisen karjakon, Alinan. Yhteistä kieltä tanssijoilla ei ole mutta kipinä syttyy. Häät vietetään, ja lapsia syntyy nopeassa tahdissa kuusi. Jalmar ei ole mikään ihanneaviomies. Alina hoitaa kaiken, lapset, kodin, sairaan anopinkin. Sota tuo uusia murheita, kun pojat lähtevät rintamalle ja tytär lääkintälotaksi.

Romaanin nimi Tango Frisk viittaa Jalmar ja Alina Friskin parisuhteeseen ja avioliittoon, jossa mies vie ja nainen taipuu. Kirjan edetessä tangon tahti vain kiihtyy ja avioparin tanssista tuleekin yksintanssi. Friskien tarinaa reunustavat ilot ja surut sekä sodan kauhut mutta Jalmar vain kulkee mirri kaulassa, solkkaa omaa suomen- ja ruotsinkielen sekoitustaan ja naukkailee viinaksia. Alina tekee oman ratkaisunsa, kun voimat loppuvat.  Heidi Köngäs kirjoittaa hienon aikamatkan ja vie lukijan sodanajan Vähäkyröön. 

Kirjailija kertoo Friskien avioliiton ja perheen tarinan Alinan ja kolmen keskimmäisen lapsen Uskon, Kristiinan ja Aatoksen kertomina. Jalmarin näkökulmasta kerrotaan vain prologi, jossa Jalmar Frisk tulee potkukelkalla Suomeen Merenkurkun yli. Kirjailija kuvaa Vaasaa Alinan silmin, kun Alina ja hänen ystävänsä Lahja lähtevät Vaasan syysmarkkinoille. He kiertelevät kaupungilla ja Alina toivoo löytävänsä Friskin talon. 

Vaasa olikin sitten vallan erityinen kaupunki, jotenkin paljon rehevämpi kuin Jyväskylä, jota olin koko ikäni pitänyt hienouden huippuna. Rautatieasemalla meitä vähän hymyilytti se kaupungin nimi Nikolainkaupunki, jota kukaan ei käytä, vaikka se on ollut venäläisten määräämä nimi jo pitkään. Siellähän se aseman seinässä luki. Kun lähdimme kävelemään asemalta kohti toria ja näin ne leveät bulevardit ja komeat vallasväen talot, niin melkein päästä huippasi. 

 

 

Lukija ei voi olla vertaamatta Heidi Köngäksen romaania Orvokki Aution Pesärikko-trilogiaan.  Pohjanmaalla naisen on hillittävä ittensä. Pidän Heidi Köngäksen kirjoista ja Tango Frisk viehätti paikallisuudellaan. Köngäs on erityisesti naisten kuvaaja ja kirjoissa liikutaan lähimenneisyydessä. Kustannustoimittaja olisi voinut korjata muutamat toistokohdat.

Heidi Köngäs kertoo Ilkka-Pohjalaisessa (verkkolehti 19.9.2024) olevansa tyttönimeltä Myntti mutta hän tähdentää, että on eri sukuhaaraa kuin Vaasan Myntit. Heidi Köngäs on työskennellyt myös ohjaajana. Elokuva Liian paksu perhoseksi (1984) on hänen ohjaamansa.

 

 

 

Suomen tie itsenäisyyteen

 

Suomen tie itsenäisyyteen

Puhe mieskuoro Vox Luminumin konsertissa

”Suomen tie itsenäisyyteen” Palosaaren kirkossa

Itsenäisyyspäivänä 6.12.2025

 

Itsenäisyyspäivän vietto Vaasassa alkoi perinteisellä kynttilöiden sytytyksellä Vanhalla hautausmaalla klo 8 aamulla. Sankarihautausmaan 381 hautaa saivat kynttilän muistolaattansa viereen. Pyhä puisto -muistomerkin ja sankarihauta-aluetta reunustavan muurin kynttilärivit täydensivät tätä pimeässä aamussa loimuavaa tulimerta. Kynttilänsä saivat myös Vapaussotahautausmaan 59 hautaa ja muistomerkki. Kello 9 kokoonnuttiin Kasarmintorin Perinnemuurille suorittamaan juhlallista kielekkeisen valtiolipun nostoa salkoon. Veteraanien perinneyhteisöjen ja muiden maanpuolustusjärjestöjen lippulinna osallistui tilaisuuteen. Perinnemuurilta liput siirtyivät Vaasan kirkon kaksikieliseen jumalanpalvelukseen. Kirkosta lähetettiin seppelpartio hautausmaalle, missä klo 11.30 laskettiin seppeleet sankarihauta- ja eräille muille muistomerkeille.

Aamupäivän tapahtumat kertovat, minkälainen on luonteeltaan Suomen itsenäisyyspäivän vietto. Arvokkaan hillitty, vakavahenkinen ja perinteitä kunnioittava. Kirkolla ja Puolustusvoimilla sekä perheyhteisöllä poisnukkuneiden - erityisesti sotaveteraaniomaisten – muistamisineen on keskeinen rooli tapahtumissa. Päivän mittaan seuraavat konsertit ja muut tilaisuudet, illalla järjestetään myös juhlia, hillityn arvokkaita nekin. Joidenkin muiden maisen kulttuureihin liittyvästä riehakkuudesta ei ole tietoakaan.

Suomalaisten tapa viettää itsenäisyyspäivää on saanut muotonsa sen perusteella, millainen Suomen itsenäistymisprosessi, Suomen tie itsenäisyyteen on ollut. Puheenvuorossani käyn läpi tämän tien eri etapit. Seuraan tässä sitä tarinaa, jonka kerron Vaasan Sotaveteraanimuseossa vieraileville ryhmille esitellessäni niille museon esineistöä aikaväliltä 1808 – 1944. Luonnehdin tien neljää etappia nimikkeillä 1. Itsenäistyminen mahdolliseksi, 2. Itsenäistymisestä välttämättömyys, 3. Itsenäistymisen toteutus ja 4. Itsenäisyyden puolustaminen.

Itsenäistymisen mahdollisuus

Suomen emämaa oli useita vuosisatoja – virallisesti Kustaa Vaasan ajasta 1550 alkaen – ollut Ruotsi. Kustaa II Aadolfin suurvallaksi nostanut Ruotsi menetti kuitenkin asemansa 1700-luvulla. Viimeinen niitti oli Venäjää vastaan 1808 – 1809 käyty Suomen sota, jonka seurauksena maastamme tuli osa Venäjää. Alkoi aika, jolloin itsenäistymisemme tuli mahdolliseksi. Suomi oli jo ruotsalaisaikanakin kansakuntana olemassa, mutta valtiollisesti maa oli samanlainen osa valtakuntaa kuin itse emämaa, ilman omia valtiollisia elimiä. Mahdollisuuksia tai vakavia pyrkimyksiä itsenäistymiseksi ei ollut.                                                                                                                                                                     
Nyt tilanne muuttui. Venäjän tsaari Aleksanteri I antoi maalle autonomian, Suomesta tuli Venäjään kuuluva Suuriruhtinaskunta, jonka hallitsijana oli suuriruhtinas, Venäjän tsaari. Suomi sai valtiollisina tunnusmerkkeinä omat valtiopäivät ja hallituksen, senaatin. Suomi ja ruotsi säilyivät maan kielinä, samoin luterilainen uskonto ja länsimainen Ruotsin laki. Suomen ja Venäjän välillä oli tulliraja. Suomi sai oman postilaitoksen ja oman rahayksikön, markan. Kaiken huippuna Suomeen perustettiin 1881 oma kansallinen armeija, tarkk’ampujapataljoonat kuhunkin maakuntaan. Armeija oli asevelvollisuusarmeija, sekä varusmiehet että upseerit olivat suomalaisia. Suomella oli nyt kaikki itsenäisen valtion tarvitsemat elementit, itsenäisyys tarvitsi vain sopivaa ajankohtaa toteutuakseen.

Itsenäistymisen välttämättömyys

Kun tultiin vuosisadan loppuun, kaikki muuttui. Sortovuosiksi kutsuttujen kahden ajanjakson 1899 –1905 ja 1908 – 1917 aikana Venäjä yritti monin tavoin venäläistää Suomea. Tsaari Nikolai II julkaisi 1898 helmikuun manifestin, jossa vahvistettiin Suomen autonomiaa rajoittava lainsäädäntöjärjestys. Suomalaiset menettivät luottamuksensa keisariin, sillä tämä oli vakuuttanut edeltäjiensä tavoin noudattavansa Suomen perustuslakeja. Kenraalikuvernööriksi nimitetty Nikolai Bobrikov ryhtyi innolla ajamaan venäläistämistoimenpiteitä. Hän laati ohjelman, joka tähtäsi peräti Suomen autonomian lopettamiseen. Tarkk’ampujapataljoonat lakkautettiin ja tilalle tuli venäläistä sotaväkeä. Säädettiin uusi asevelvollisuuslaki, joka määräsi suomalaiset palvelemaan Venäjän armeijassa myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Suomalaiset vastasivat Bobrikovin toimenpiteisiin passiivisella vastarinnalla. Ei noudatettu määräyksiä, ryhdyttiin mm. laajaan kutsuntalakkoon, kutsuntaikäiset eivät menneet kutsuntapaikalle. Aktiivitoimenpiteenä kerättiin Suuri adressi (523 000 nimeä), jonka tarkoituksena oli osoittaa huoli Suomen asemasta. Adressia lähti viemään Pietariin 500 hengen lähetystö. Keisari ei ottanut lähetystöä vastaan.

Ryhdyttiin salaa valmistautumaan itsenäistymiseen. Nähtiin, että ilman asevoimaa se ei onnistu. Perustettiin peitenimillä suojeluskuntia ja punakaarteja, hankittiin aseita mm. Saksasta ja 2000 nuorta miestä lähti Saksaan saamaan tehokasta jääkärikoulutusta tulevaa vapautumista varten.

Itsenäistymisen toteutuminen

Suomalaisen yhteiskunnan herääminen, sortokausien aiheuttama paine sekä ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän sisäiset tapahtumat mahdollistivat Suomen itsenäistymisen vuonna 1917. Pietarissa tapahtui maaliskuussa 1917 helmikuun vallankumous, jonka jälkeen uudet vallanpitäjät palauttivat Suomen autonomian vuotta 1899 edeltäneessä laajuudessa. Suomen toimenpiteiden käynnistimenä oli lopulta toinen, marraskuussa toimeenpantu lokakuun vallankumous.

Bolševikkien suosio oli kasvanut Venäjällä nopeasti vuoden 1917 aikana, sillä he lupasivat kansalle ”rauhaa, maata ja leipää” sekä kaiken vallan siirtämistä neuvostoille. Väliaikainen hallitus puolestaan menetti suosionsa jatkettuaan tappiollista maailmansotaa ja viivyteltyään lupaamiaan uudistuksia. Toisin kuin spontaani ja heiveröinen helmikuun vallankumous, lokakuun vallankumous oli Leninin johtamien bolševikkien huolella suunnittelema ja kokonaisuudessaan keskitetysti johdettu kaappaus.

Suomi käytti tilaisuutta hyväkseen, Svinhufvudin senaatti antoi 4.12.1917 itsenäisyysjulistuksen, jonka eduskunta kaksi päivää myöhemmin 6.12.1917 vahvisti. Tärkeimmät ulkovallat – Venäjä Leninin johtamien kansankomissaarien muodossa – tunnustivat seuraavan vuoden alussa Suomen itsenäisyyden.

Ilman aseita ei kuitenkaan selvitty. Maassa olevat venäläiset sotilaat eivät tehneet elettäkään poistuakseen maasta. Senaatti kutsui Venäjältä Suomeen palanneen kenraali Mannerheimin pääosin suojeluskuntalaisista koostuneen armeijan ylipäälliköksi. Joukot aloittivat venäläissotilaiden aseistariisumisen 28.1.1918, vastarinta ei ollut kovinkaan voimakasta. Tämän Vapaussodan rinnalle nousi kuitenkin raastava sisällissota sosiaalidemokraattien ääriaineiston noustua kapinaan laillista hallitusta vastaan. Sotaa kesti pitkälle kevääseen, Etelä-Suomessa taisteluun osallistui myös senaatin apuun kutsumia saksalaisjoukkoja. Vapaussodan voitonparaati pidettiin Helsingissä 16.5.1918.

Itsenäisyyden puolustaminen

Suomen itsenäisyys vahvistui lopullisesti Tarton rauhassa 1920. Maamme osalta se merkitsi rauhaa Neuvostoliiton kanssa ja maiden välisen rajan vahvistamista. Suomi voi nyt aloittaa kehitystyön omista lähtökohdistaan ja omien tavoitteidensa mukaisesti. Työtä haittasivat aluksi sisällissodan traumat ja niistä vastavoimina kummunneet äärioikeistolaisliikkeet. Kahden vuosikymmenen aikana mielialat kuitenkin tasaantuivat merkittävästi.

Juuri tuolloin astui maailmanpolitiikka taas näyttämölle, alkoi toinen maailmansota. Osana sitä Neuvostoliitto ja Saksa sopivat salaisesti Euroopan valtioiden uusjaosta. Sen mukaan Suomi kuului Neuvostoliiton valtapiiriin. Marraskuun viimeisenä päivänä 1939 Neuvostoliitto aloitti maiden välisestä hyökkäämättömyyssopimuksesta huolimatta ja ilman sodanjulistusta sodan Suomea vastaan tavoitteenaan maan miehittäminen. Suomi sai muilta valtioilta tuekseen runsaasti sympatiaa, mutta konkreettista apua vain Ruotsin vapaaehtoistahoilta. Huomattavasti alivoimainen Suomi kuitenkin selvisi sodasta kansakunnan vahvan isänmallisuuden ja taistelijoiden urhoollisuuden ansiosta.

Talvisodasta seuranneet raskaat aluemenetykset loivat revanssihenkeä suomalaisille. Neuvostoliiton uhkan ei myöskään uskottu mitenkään poistuneen. Varauduttiin uuteen sotaan. Tilanne Euroopassa muuttui, aiemmin yhteistyöstä sopineet Saksa ja Neuvostoliitto ajautuivat sotaan keskenään. Saksa hakeutui yhteistyöhön Suomen kanssa taistelussaan Neuvostoliittoa vastaan. Puolitoista vuotta kestäneen rauhan jälkeen Suomi ja Neuvostoliitto olivat jälleen sodassa keskenään. Suomen alkumenestys oli hyvä, menetetyt alueet vallattiin takaisin ja edettiin pidemmällekin. Puolen vuoden jälkeen alkoi kaksi vuotta kestänyt asemasotavaihe. Keväällä 1944 Neuvostoliitto aloitti massiivisen hyökkäyksen ja Suomi oli jälleen hätää kärsimässä. Viimeisillä voimillaan ja taistelijoidensa urheudella ja yli-inhimillisillä uhrauksilla hyökkäys saatiin kuitenkin kesän aikana pysäytetyksi. Raja pysyi lähes entisenä ja rankat sotakorvaukset tulivat maksettaviksi, mutta itsenäisyys ja vapaus säilyivät.

Viimeiset itsemääräämisoikeutemme turvanneista sankareista ovat poistumassa keskuudestamme. Meidän heidän jälkeensä tulleiden ja tulevien sukupolvien on pidettävä huoli siitä, että heidän muistonsa ei koskaan häviä eikä edes himmene. Maamme yli 600 sankarihautausmaata ovat meitä tästä muistuttamassa.

Ilkka Virtanen    

Kuvat: Ilkka Virtanen, 6.12. 2025

Vapauden valot sankarihautausmaalla.
Perinnemuurilla lippu nousi salkoon ja killan lippu oli mukana lippulinnassa.

Aloituskuva: lainaus mieskuoro Vox Luminumin nettisivulta

 

 

Vaasassa perinteinen itsenäisyyspäivän ohjelma 6.12.2025

 

Katso tapahtumat Vaasan kaupungin sivuilta

https://www.vaasa.fi/ajankohtaista/itsenaisyyspaivaa-vietetaan-vaasassa-perinteita-kunnioittaen-lapsiperheille-ohjelmaa-kaupungintalolla/

Lainaus

Itsenäisyyspäivää vietetään Vaasassa perinteitä kunnioittaen – lapsiperheille ohjelmaa kaupungintalolla 

Perinteinen itsenäisyyspäivän ohjelma 6.12.2025 keskittyy sankarihaudoille, Vaasan ja Vähänkyrön kirkkoihin sekä kaupungintalolle. Vaasan kaupungin järjestämä päiväjuhla suunnataan viime vuosien tapaan vaasalaisille lapsiperheille.

Lapsiperheiden itsenäisyyspäivän juhlaa vietetään lauantaina 6.12.2025 klo 14–16 Vaasan kaupungintalolla. Kolmena viime vuonna järjestetty juhla on vakiinnuttanut asemansa vaasalaisten lapsiperheiden keskuudessa.

Lastenjuhlan ohjelmassa on sirkusryhmä Sweet Circuksen sirkusesityksiä klo 14 ja 15 sekä työpajoja, joissa saa kokeilla sirkusvälineitä ja -temppuja. Lisäksi juhlassa on mahdollisuus kuvata itseään sirkusaiheista seinäkettä vasten.

Tilaisuus on kaikille avoin, maksuton ja siellä on mehutarjoilu. Juhlan järjestää kaupungin kulttuuri- ja kirjastopalvelut.

jatkuu…

…

Lauantai-illaksi on tarjolla myös taidenäyttelyn avajaiset!

VAASAN TAITEILIJASEURAN VUOSINÄYTTELY

 ”BUFFET”

Vaasan Taidehalli, Taidelainaamo & Myymälä. Aukiolot TI-SU 11-17.
Ilmainen sisäänpääsy

Lämpimästi tervetuloa Vaasan Taidehallille

Suomen itsenäisyyspäivän kulttuurijuhliin!

__

Varmt välkommen till Vasa Konsthallen för

Finlands självständighetsdags kulturfestligheter!

LA | LÖR 6.12.2025

18 - 20

__

Sali | Salen:

BUFFET

Vaasan Taiteilijaseuran vuosinäyttely | Vasa Konstnärsgilles årsutställning

Galleria | Galleri:

Elinvoimasta | Om livskraften

Rozalia Janovic & Kari Paajanen

Valokuvagalleria | Fotogalleri Ibis:

Luonnon hyväilyä | Naturens smek

Taru Rantala

__

Musiikki | Musik

Alexander Storm

Piano

Wasa Sinfonietta:

Finlandia Hymni

Andante Festivo

DJ Sami Juhani Funk

__

Tumma puku, kunniamerkit | Mörk kostym, utmärkelsetecken

__

Kaikille avoin tilaisuus & alkoholiton tarjoilu | Öppet för alla & alkoholfri servering

__

Tilaisuudessa juhlistetaan itsenäisyyden lisäksi taidetta ja kulttuuria, joten luovuus on sallittua myös pukeutumisessa: Halutessasi voit saapua vaikka lempivärisi suurlähettiläänä tai kubismin yli-kenraalina!

__

Förutom att fira självständigheten hyllar vi även konsten och kulturen. Kreativitet är därför välkommen även i klädseln! Vill du kan du komma som ambassadör för din favoritfärg eller kanske som kubismens övergeneral!

BUFFET

 

Vaasan Taiteilijaseuran vuoden 2025 näyttely kokoaa yhteen monipuolisen

taiteilijajoukon teemalla Buffet. Aihe on sekä visuaalisesti että symbolisesti

yltäkylläinen: se tuo mieleen runsauden, valikoiman ja mahdollisuuden valintaan.

 

Mutta mitä buffet merkitsee nykypäivän taiteilijoiden käsissä?

Tässä näyttelyssä buffet toimii peilinä ja tutkimusvälineenä. Se avaa näkymiä

yksilöllisiin muistoihin ja kulttuuri-identiteetteihin, yltäkylläisyydestä niukkuuteen,

jaetusta kokemuksesta intiimiin henkilökohtaisuuteen.

 

Osa taiteilijoista tarkastelee buffettia sosiaalisena tilana – kokoontumisen, jakamisen

ja rituaalien näyttämönä. Toiset puolestaan kyseenalaistavat valinnan politiikan: kuka

saa valita, mitä on tarjolla ja mikä jätetään näkymättömiin?

 

Aikana, jolloin maailma näyttäytyy yhä sirpaleisempana, buffet toimii sekä yhteyksien

että ristiriitojen symbolina. Se nostaa esiin kysymyksiä saavutettavuudesta,

etuoikeuksista, kestävyydestä ja inklusiivisuudesta, mutta myös ihmisyyden

olemuksesta.

 

Näyttely ei tarjoa yhtä määritelmää buffetista, vaan avaa tilan sille, mitä se voisi olla.

Se on kutsu yhteiseen pohdintaan siitä, mitä kokoamme, mitä kulutamme ja mitä

merkitsee olla osa jotakin suurempaa.

 

Näyttelyn on juryttänyt Vaasan Taideyhdistys.

 

*****

 

Lämmin kiitos Vaasan Taiteilijaseuran toiminnan ja vuosinäyttelyn

vuonna 2025 mahdollistaneille tahoille:

 

Vaasan kaupunki, Svenska kulturfonden, Veljekset Gröndahlin säätiö, Hedmanin säätiö, Svensk-Österbottniska samfundet, Aktiastiftelsen sekä Vaasan Taideyhdistys

 

Miltä Suomen Vapaudenpatsas näyttää nyt/2038?

 

Ennen, nyt ja kenties joskus

Suomen Vapaudenpatsas Vaasan kauppatorilla on aihekokonaisuus, josta olen kirjoittanut ja jota olen valokuvannut erityisen paljon. Tämä monumentaalinen muistomerkki on kaupunkimme julkisista patsaista merkittävin. Se on vaasalaisille itsestäänselvyys, mutta valtakunnallisesti edelleen valitettavan vähän tunnettu.

Kuvataiteen opettajana toimiessani ja nyt eläkeläisenä olen luetteloinut ja esitellyt Vaasassa olevia julkisia patsaita, muistomerkkejä, muistolaattoja ja jossain määrin myös muinaismuistomerkkejä. Kohde-esittelyt on julkaistu erillisinä blogikirjoituksina tässä vaasaennenjanyt -blogissa.  Luettelo löytyy netistä Rojekti X= hankkeen sivulta https://rojektixon.blogspot.com/

Suomen Vapaudenpatsas on ollut ”rojektin” merkittävin ja myös työläin kohde. Eikä näytä vielä tänäänkään siltä, että ”homma alkaisi olla hoidettu”.

Siispä nyt tämä kirjoitus: Miltä Suomen Vapaudenpatsas näyttää nyt/ 2038?

Katso myös aikaisempi blogipostaus: Suomen Vapaudenpatsas / The Statue of America - joitakin yhtäläisyyksiä 
https://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2025/12/new-yorkin-ja-vaasan-vapaudenpatsaat.html

 

 

NYT (kuvat marraskuulta 2025)

Muistomerkissä ylinnä ovat lakkia heiluttava sotilas takanaan haavoittunut sotilas

Silmillämme näemme hyvin kokonaisuuden. Tuttua kohdetta silmämme ja aivomme havainnoivat asenteella ”tiedän, tunnen sen” - ei minulla ole tarpeen oppia, saada kohteesta lisää informaatiota.”

Kamera tallentaa ihmisen silmiä huomattavasti paremmin yksityiskohtia ja tämä mahdollistaa perusteellisemman tarkastelun.

Yksi tapa lähestyä tätäkin muistomerkkiä on lähestyä sitä teoksesta löytyvien symbolien / allegorioiden kautta. Tässä kuvassa nähdään leijonan pää, Vapaudenristi, etusivun ”otsikkoteksti” ja vuosiluku.

Vapaudenristin keskellä on viisisakarainen heraldinen ruusu

Leijonan etukäpälien alla on voitettu, alistettu lohikäärme

LAKI allegoria: kilpi ja miekka

USKONTO allegoria: katse kohti kirkkoa

TYÖ allegoria: viljatähkät ja korjuuväline eli sirppi 

TULEVAISUUS allegoria

MANNERHEIM joukkoineen 

 

Suomen Vapaudenpatsaan symboliikkaan voi perehtyä lisää esim. näiden linkkien kautta

9.7. (1938) Suomen Vapaudenpatsas, Yrjö Liipola, Jussi Mäntynen, Vaasan Kauppatori http://vaasaennenjanyt.blogspot.fi/2017/07/suomen-vapaudenpatsas-9-heinakuuta-1938.html

Suomen Vapaudenpatsas, symbolit, allegoriat: Koontilista

http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2020/12/suomen-vapaudenpatsas-symbolit.html

 

 

Vuonna 2038?

Miltä Suomen Vapaudenpatsas näyttää vuonna 2038?

Vuoden 1918 itsenäisyys- ja vapaustaistelun muistomerkin paljastustilaisuus Vaasan kauppatorilla oli heinäkuussa 1938.

Satavuotisjuhliin – kenties juhlavuoteen on enää 12 vuotta.

Torialue uudistunee lähivuosina. Suomen Vapaudenpatsaan keskeinen sijainti torilla säilyy. Ainakin julkisuudessa esitettyjen luonnoskuvien perusteella voi odottaa uudistusten olevan laadukkaita ja vastaavan niin tämän päivän odotuksiin kuin myös ennakoitavissa oleviin käyttötarkoituksiin.

Tällaiseen toteutukseen mielestäni kuuluu myös pian satavuotiaan koko Suomen Vapaudenpatsaan ”kasvojen kohotus”, siis perusteellinen konservointi. Pelkkä sammaleiden harjaus ei ole riittävä toimenpide. Jalustassa kivien saumaukset ovat monin paikoin halkeilleet ja laastia on jo tippunut. Valitettavasti kiviin on aikojen kuluessa tarttunut kaikenlaista niihin kuulumatonta, myös töherryksiä, kirjoitusta, tarroja jne.

Pääaihe eli ylhäällä olevat sotilaat, pronssiveistokset ovat patinoituneet vuosikymmenten saatossa. Kuntotarkistus ja mahdolliset toimet, jotta muistomerkki kestää seuraavat sata vuotta voisi olla hyvä tehdä nyt – siis tulevan 12 vuoden aikaikkunassa. Hetkessä tämä työ ei onnistu, ei ilman ammattiosaajia, mikä mielestäni tarkoittaa sellaisia kuluja, että Vaasan lisäksi kustannuksia kattamaan tulee saada valtakunnan tason rahoitusta. 

Tässäpä taas riittää meille vaasalaisille haastetta! Onnellista olisi tietenkin se, että aloitteita Suomen Vapaudenpatsaan konservoinnista alkaisi jo kuulua muualtakin päin Suomea.

 

 

Sotilaan paljastaessa päänsä ja lakin heiluttamin pään yläpuolella on vahva symboli, merkki:

Alue on vapaa!

Vapaasta Suomesta voimme olla kiitollisia nyt ja myös jatkossa.

Toivotan kaikille oikein hyvää Suomen 108. itsenäisyyspäivää!

 

Teksti ja kuvat

Aimo Nyberg
Kuvisope, eläkkeellä
Kotiseutuhistorian harrastaja
aimonyberg(at)gmail.com

 

 

Tietokirjallisuuden Finlandia ehdokas v. 2025: Veden ajat

 

MAISA

Lukusuositus

Jenni Räinä: Veden ajat – Matka läpi muuttuneen maiseman

Like kustannus

OTAVA 2025

 

Olen kauan ihmetellyt, miten akateemisesti koulutetut ihmiset, jotka luottavat tieteeseen, ovat niin välinpitämättömiä ilmastonmuutoksen suhteen omassa elämässään. Jenni Räinä paljastaa kirjassaan, että syynä on TOTTUMINEN. Totumme nopeasti muuttuneisiin olosuhteisiin, huonoihinkin. Se tapahtuu jo yhden sukupolven aikana.

Kirjassaan Räinä käsittelee vesistöaluetta eli kertoo virran, lähteen, puron, ojan, kosken, järven, sivujoen ja suistoalueen merkityksestä. Muinaisesta merestäkin on oma lukunsa.

Oli kiva miettiä, mitä olen sanonut puroksi ja mitä ojaksi. Mikä ero niillä on? Mielestäni puro lirisee ja ojassa vesi voi seistä paikallaan. Kysyin myös mieheltäni, mitä eroa purolla ja ojalla on. Hän vastasi: Purossa vesi virtaa omaa itse löytämäänsä reittiä. Oja on lapiolla tai kaivinkoneella kaivettu. Minun mielestäni parhaiten mielikuva purosta syntyy tuntureiden ylärinteillä, jossa vesi kerääntyy pieniksi soliseviksi ja liriseviksi noroiksi.

Kauneimmat lähteet olen nähnyt Kankaanpäässä, niissä pohjavesi ajoittain pulppusi ja pyöritti lähteen pohjalla hiekkaa saaden lähteensilmät ikään kuin eläviksi.

Pohjois-Pohjanmaan Kuivajoki on Jenni Räinän kotijoki. Suurin osa seudun joista on valjastettu, mutta kun keskustelu Kuivajoen valjastamisesta alkoi, hanketta ryhdyttiin vastustamaan. Pienestä paikallislehden mielipidekirjoituksesta (Mauri Hakala) lähti liikkeelle laajan joukon kamppailu joen valjastamisen estämiseksi. Lopulta vuonna 1983 joki päätyi koskien suojelulain huomaan, joka vahvistettiin neljä vuotta myöhemmin. Kamppailu kannatti.

Oulunjoella on selvitetty, kuinka Merikosken voimalaitoksen virrasta päästettäisiin pysyvästi virtaamaan viidennes voimalaitoksen ohi ja Oulu saisi takaisin koskensa. Samalla ohivirtaamasta muodostuisi luontainen nousuväylä kaloille.

Vesiä ja metsiä ei voi irrottaa toisistaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos haluamme kirkkaan virran ja kalaisat vedet, joudumme muuttamaan tapojamme toimia purojen, lähteiden ja ojien varsilla – eli myös metsissä.

Kirjan teksti on helppolukuista. Mustavalkokuvat ovat minusta tekstiin sopivat. Kuviin joutuu keskittymään enemmän kuin värikkäisiin kuviin. Ne sopivat hyvin tekstiin. Mihin sinulla on kiire? Katso kuvaa huolellisesti ja ajattele mitä kuva kertoo. Tuleeko sinulle mieleen jotain? Oletko mahdollisesti nähnyt vastaavaa esim. koskien kuohuntaa vai etkö ole nähnyt kotimaassa upeita isoja kuohuvia koskia koskaan? Oletko liian nuori, että olisit voinut nähdä kotimaamme upeita kuohuvia koskia?

Luonnossa erilaiset osat, metsät, vedet, kalliot ovat vuorovaikutuksessa eli vaikuttavat toinen toisiinsa. "Vaikuttava teos luonnon katoamisesta, joka tapahtuu silmiemme edessä, mutta jota emme huomaa.”

 

Kuvituskuvat: kirjan etu- ja takakansi

De Geer iltavalaistuksessa 1.12.2025

 

Hitaasti muuttuvia värivaloja

Ihmisen pimeänäkö, vaikka se olisi hyväkin (minulla huono) jää toiseksi, kun sitä vertaa nykypäivän digikameroiden kykyyn tallentaa "näkemäänsä". Kuvauksen ajankohdan, suunnan, rajauksen, kameran säädöt toki valitsee valokuvaaja, mutta lopputuloksen suhteen ei auta kuin olla nöyrää poikaa - pelkillä omilla silmilläni en tätä pysty millään kokemaan, en erottamaan näitä herkkiä värisävyjen vivahteita, en pysäyttämään katsettani tiettyihin muotoihin, yksityiskohtiin, enkä mitenkään ymmärtämään tämän valotaideteoksen ainutlaatuisia hienouksia. 

   

Enemmän kuvia De Geer -veistoksesta voit katsoa kohteen esittelystä Rojekti X = hankkeen sivulta

http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2021/11/de-geer.html

Kuvat: Aimo Nyberg

aimonyberg(at)gmail.com

Muistetaan tämä: liikenneympyrä on erityisen vaarallinen paikka.
Kuvata voi oikein hyvin kauempaakin! Oman turvallisuuden lisäksi kuvaaja ei saa aiheuttaa minkäänlaista vaaraa, haittaa liikenteelle.